Miten romumetallit tunnistaa?

VÄRI: Hiiliteräs on yleensä harmaata tai tummanharmaata. Uusi tai koneistettu pinta on kirkkaan metallinhohtoinen, mutta käytössä pinta tummuu nopeasti.

MAGNEETTISUUS: Tarttuu voimakkaasti magneettiin. Hiiliteräs sisältää runsaasti rautaa, minkä vuoksi se on helposti tunnistettavissa magneetin avulla.

PAINO: Raskas. Hiiliteräs on huomattavasti painavampaa kuin esimerkiksi alumiini, mutta hieman kevyempää kuin kupari tai lyijy.

KIERRÄTYSARVO: Keskitasoa. Hiiliteräs on erittäin yleinen kierrätettävä metalli. Sen yksikköhinta on värimetalleja alhaisempi, mutta suuria määriä kertyy usein paljon, minkä vuoksi se on merkittävä metalli kiertotalouden kannalta.

PINNAN MUUTOKSET AJAN MYÖTÄ: Hiiliteräs ruostuu kosteuden ja hapen vaikutuksesta. Pintaan muodostuu ensin ruskeaa pintaruostetta, joka voi ajan myötä edetä syvemmälle materiaaliin, jos terästä ei ole suojattu esimerkiksi maalilla, sinkityksellä tai muulla pinnoitteella.

YLEISIÄ KÄYTTÖKOHTIETA: Rakennusten teräsrakenteet, palkit, putket, aidat, peräkärryt, työkalut, koneet ja laitteet, ajoneuvojen rungot, teräslevyt.

YLEISIMMÄT SEKAANNUKSET: ruostumaton teräs, valurauta

TUNNISTAMINEN: Hiiliteräs on yleensä melko helppo tunnistaa. Se tarttuu voimakkaasti magneettiin ja ruostuu ajan myötä ruskeaksi. Useimmissa tapauksissa nämä kaksi ominaisuutta riittävät erottamaan sen esimerkiksi alumiinista, kuparista tai messingistä.

Ruostumattoman teräksen erottaminen hiiliteräksestä voi sen sijaan olla haastavampaa, sillä myös osa ruostumattomista teräslaaduista on magneettisia. Jos metallilaatua ei voida varmistaa silmämääräisesti, voidaan tunnistuksessa käyttää alkuaineanalysaattoria.

VÄRI: Ruostumaton teräs on hopeanharmaata ja usein sileäpintaista. Pinta voi olla kiillotettu, harjattu tai mattapintainen käyttökohteesta riippuen.

MAGNEETTISUUS: Magneettisuus vaihtelee teräslaadun mukaan. Osa ruostumattomista teräksistä tarttuu magneettiin, osa ei lainkaan tai vain hyvin heikosti. Pelkän magneetin perusteella ruostumatonta terästä ei voida aina tunnistaa varmasti.

PAINO: Raskas. Painoltaan ruostumaton teräs on hyvin lähellä tavallista hiiliterästä.

KIERRÄTYSARVO: Korkea. Ruostumattoman teräksen kierrätysarvo on yleensä korkeampi kuin tavallisen hiiliteräksen, sillä se sisältää arvokkaita seosaineita, kuten kromia ja usein myös nikkeliä.

PINNAN MUUTOKSET AJAN MYÖTÄ: Ruostumaton teräs kestää hyvin korroosiota eikä yleensä muodosta ruskeaa ruostetta normaalissa käytössä. Pintaan voi kuitenkin ajan myötä tulla likaa, naarmuja tai värimuutoksia, erityisesti vaativissa käyttöolosuhteissa.

YLEISIMMÄT KÄYTTÖKOHTEET: tiskipöydät, kattilat ja aterimet, elintarviketeollisuuden laitteet, kaiteet, säiliöt, putkistot.

YLEISIMMÄT SEKAANNUKSET: hiiliteräs, haponkestävä teräs

TUNNISTAMINEN: Ruostumaton teräs muistuttaa ulkonäöltään tavallista terästä, mutta sen pinta säilyy yleensä siistinä eikä ruostu helposti. Magneettitesti voi antaa viitteitä metallilaadusta, mutta ei yksin riitä varmaan tunnistamiseen. Jos metallilaatu on tärkeää selvittää tarkasti, esimerkiksi ruostumattoman ja haponkestävän teräksen erottamiseksi, tarvitaan alkuaineanalyysi.

VÄRI: Haponkestävä teräs on hopeanharmaata ja ulkonäöltään hyvin samanlaista kuin tavallinen ruostumaton teräs. Pinta voi olla kiillotettu, harjattu tai mattapintainen.

MAGNEETTISUUS: Magneettisuus vaihtelee teräslaadun mukaan. Osa haponkestävistä teräksistä ei tartu magneettiin lainkaan, kun taas osa voi olla heikosti magneettisia esimerkiksi valmistusmenetelmän vuoksi.

PAINO: Raskas. Painoltaan haponkestävä teräs vastaa käytännössä tavallista ja ruostumatonta terästä.

KIERRÄTYSARVO: Korkea. Haponkestävän teräksen kierrätysarvo on yleensä korkea, sillä se sisältää arvokkaita seosaineita, kuten kromia, nikkeliä ja molybdeeniä.

PINNAN MUUTOKSET AJAN MYÖTÄ: Haponkestävä teräs kestää erittäin hyvin kosteutta, kemikaaleja ja korroosiota. Se säilyttää ulkonäkönsä pitkään eikä yleensä ruostu normaalissa käytössä.

YLEISIMMÄT KÄYTTÖKOHTEET: kemianteollisuuden laitteet, elintarviketeollisuuden prosessilaitteet, lääketeollisuuden laitteistot, putkistot ja säiliöt, veneiden metalliosat.

YLEISIMMÄT SEKAANNUKSET: ruostumaton teräs, hiiliteräs

TUNNISTAMINEN: Haponkestävää terästä ei voi luotettavasti erottaa tavallisesta ruostumattomasta teräksestä pelkän ulkonäön tai magneetin avulla. Varma tunnistaminen edellyttää alkuaineanalyysiä, jolla voidaan todeta esimerkiksi molybdeenin esiintyminen metallissa.

VÄRI: Alumiini on hopeanharmaata ja usein mattapintaista. Tuore pinta on kirkas ja metallinhohtoinen.

MAGNEETTISUUS: Ei tartu magneettiin.

PAINO: Kevyt. Alumiini on huomattavasti kevyempää kuin teräs, kupari tai messinki, mikä tekee siitä usein helposti tunnistettavan.

KIERRÄTYSARVO: Korkea. Alumiini on arvokas kierrätysmetalli, sillä sen uusiokäyttö kuluttaa huomattavasti vähemmän energiaa kuin uuden alumiinin valmistus.

PINNAN MUUTOKSET AJAN MYÖTÄ: Alumiinin pintaan muodostuu nopeasti ohut oksidikerros, joka suojaa metallia korroosiolta. Tämän vuoksi alumiini ei ruostu samalla tavoin kuin teräs, vaikka pinta voikin ajan myötä himmetä tai likaantua.

YLEISIMMÄT KÄYTTÖKOHTEET: juomatölkit, ikkunan- ja ovenkarmit, tikkaat, vanteet, veneet, profiilit, julkisivurakenteet

YLEISIMMÄT SEKAANNUKSET: sinkki, ruostumaton teräs

TUNNISTAMINEN: Alumiini on helppo tunnistaa keveytensä perusteella. Se ei tartu magneettiin eikä ruostu ruskeaksi kuten hiiliteräs. Jos kappale tuntuu kokoonsa nähden yllättävän kevyeltä ja on hopeanharmaa, kyseessä on usein alumiini.

VÄRI: Kupari on tunnusomaisen punaruskeaa. Uusi tai puhdas pinta hohtaa kirkkaan kuparin värisenä.

MAGNEETTISUUS: Ei tartu magneettiin.

PAINO: Raskas. Kupari on selvästi painavampaa kuin esimerkiksi alumiini tai teräs.

KIERRÄTYSARVO: Erittäin korkea. Kupari on yksi arvokkaimmista yleisistä kierrätysmetalleista, minkä vuoksi sen lajitteluun kannattaa kiinnittää huomiota.

PINNAN MUUTOKSET AJAN MYÖTÄ: Kuparin pinta tummuu ajan myötä ruskeaksi ja voi ulkokäytössä muuttua vähitellen vihertäväksi patinaksi. Patina suojaa metallia ja on täysin luonnollinen ilmiö.

YLEISIMMÄT KÄYTTÖKOHTEET: sähkökaapelit, sähköjohdot, sähkömoottorit, muuntajat, sähkökeskukset, putkistot, lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät, kattopellit, sadevesikourut ja syöksytorvet, maadoitusjärjestelmät, kiskot ja virtakiskot, elektroniikan komponentit.

YLEISIMMÄT SEKAANNUKSET: messinki, pronssi

TUNNISTAMINEN: Kupari on yleensä helppo tunnistaa sen punaruskeasta väristä ja suuresta painosta. Vanha kupari voi näyttää tummanruskealta tai vihertävältä, mutta pintaa kevyesti naarmuttamalla alta paljastuu usein kirkkaan punaruskea metalli. Kupari ei tartu magneettiin.

VÄRI: Messinki on kellertävää tai kullanväristä. Sävy vaihtelee vaaleankeltaisesta tummemman kullankeltaiseen riippuen metalliseoksen koostumuksesta.

MAGNEETTISUUS: Ei tartu magneettiin.

PAINO: Raskas. Messinki on painavampaa kuin teräs ja alumiini, mutta hieman kevyempää kuin kupari.

KIERRÄTYSARVO: Korkea. Messinki on arvokas värimetalli, joka kannattaa aina lajitella erilleen muista metalleista.

PINNAN MUUTOKSET AJAN MYÖTÄ: Messingin pinta tummuu ajan myötä ja siihen muodostuu ruskehtava tai vihertävä patina. Pintamuutokset eivät yleensä vaikuta metallin käyttöominaisuuksiin.

YLEISIMMÄT KÄYTTÖKOHTEET: Hanat, venttiilit, putkiliittimet, lukot, ovenkahvat, soittimet, veneiden metalliosat, koriste-esineet ja erilaiset koneenosat.

YLEISIMMÄT SEKAANNUKSET: Kupari, pronssi.

TUNNISTAMINEN: Messinki tunnistetaan yleensä sen kellertävästä väristä, suuresta painosta ja siitä, ettei se tartu magneettiin. Vanhan messingin pinta voi olla tummentunut, mutta tuore pinta paljastaa metallille ominaisen kullankeltaisen sävyn.

VÄRI: Pronssi on ruskehtavan kellertävää tai punaruskeaa. Sävy vaihtelee seoksen koostumuksen mukaan ja on yleensä tummempi kuin messingillä.

MAGNEETTISUUS: Ei tartu magneettiin.

PAINO: Raskas. Pronssi on painava metalli, jonka paino on lähellä kuparia ja messinkiä.

KIERRÄTYSARVO: Korkea. Pronssi on arvokas kupariseos, joka kannattaa lajitella erilleen muista metalleista.

PINNAN MUUTOKSET AJAN MYÖTÄ: Pronssin pinta tummuu ajan myötä ja voi ulkokäytössä muodostaa vihertävän tai ruskean suojapatinan. Patina suojaa metallia ja on luonnollinen osa sen ikääntymistä.

YLEISIMMÄT KÄYTTÖKOHTEET: Laakerit, hammaspyörät, liukulaakerit, veneiden potkurit, veneiden helat, patsaat, muistomerkit, kellot ja taide-esineet.

YLEISIMMÄT SEKAANNUKSET: Messinki, kupari.

TUNNISTAMINEN: Pronssi muistuttaa ulkonäöltään messinkiä ja kuparia, mutta on yleensä sävyltään tummempi ja ruskeampi kuin messinki. Se ei tartu magneettiin ja tuntuu painavalta. Pelkän ulkonäön perusteella pronssia ja messinkiä voi kuitenkin olla vaikea erottaa toisistaan, jolloin metallin tarkka tunnistaminen edellyttää alkuaineanalyysiä.

VÄRI: Sinkki on sinertävän harmaata tai hopeanharmaata. Uusi pinta on kirkas, mutta himmenee melko nopeasti ulkoilmassa.

MAGNEETTISUUS: Ei tartu magneettiin.

PAINO: Melko raskas. Sinkki on painavampaa kuin alumiini, mutta kevyempää kuin kupari, messinki ja lyijy.

KIERRÄTYSARVO: Kohtalainen. Sinkki on hyvin kierrätettävä metalli, mutta sen kierrätysarvo on yleensä alhaisempi kuin kuparin, messingin tai alumiinin.

PINNAN MUUTOKSET AJAN MYÖTÄ: Sinkin pintaan muodostuu ajan myötä harmahtava suojakerros, joka hidastaa korroosiota. Tämän vuoksi sinkki kestää hyvin ulkokäyttöä eikä ruostu samalla tavoin kuin hiiliteräs.

YLEISIMMÄT KÄYTTÖKOHTEET: Kattopellit, sadevesikourut, syöksytorvet, kattotarvikkeet, sinkityt terästuotteet, paristot ja erilaiset rakennustarvikkeet.

YLEISIMMÄT SEKAANNUKSET: Alumiini, ruostumaton teräs.

TUNNISTAMINEN: Sinkki muistuttaa ulkonäöltään alumiinia, mutta on sitä selvästi painavampaa. Se ei tartu magneettiin ja sen pinta muuttuu ajan myötä himmeän harmaaksi. Sinkityissä terästuotteissa on hyvä muistaa, että vain pinnoite on sinkkiä – itse tuote on yleensä magneettiin tarttuvaa terästä.

VÄRI: Lyijy on tummanharmaata tai sinertävän harmaata. Tuore leikkuupinta on kirkas, mutta tummuu nopeasti ilman vaikutuksesta.

MAGNEETTISUUS: Ei tartu magneettiin.

PAINO: Erittäin raskas. Lyijy on yksi yleisimmistä erittäin painavista metalleista, mikä tekee siitä helposti tunnistettavan.

KIERRÄTYSARVO: Korkea. Lyijy on arvokas kierrätysmetalli, ja erityisesti lyijyakkujen kierrätys on yleistä.

PINNAN MUUTOKSET AJAN MYÖTÄ: Lyijyn pintaan muodostuu ajan myötä tumma oksidikerros, joka suojaa metallia. Se ei ruostu kuten teräs.

YLEISIMMÄT KÄYTTÖKOHTEET: Lyijyakut, kaapelivaipat, säteilysuojaukset, veneiden kölipainot, kalastuspainot, vanhat vesiputket ja erilaiset vastapainot.

YLEISIMMÄT SEKAANNUKSET: Tina.

TUNNISTAMINEN: Lyijy on helppo tunnistaa poikkeuksellisen suuren painonsa perusteella. Se on myös pehmeä metalli, jota voi naarmuttaa tai muotoilla terävällä työkalulla. Lyijy ei tartu magneettiin, ja sen pinta on yleensä himmeän harmaa.

VÄRI: Tina on hopeanharmaata ja melko kirkaspintaista. Tuore pinta on vaalea ja metallinhohtoinen.

MAGNEETTISUUS: Ei tartu magneettiin.

PAINO: Melko raskas. Tina on alumiinia raskaampaa, mutta selvästi lyijyä kevyempää.

KIERRÄTYSARVO: Kohtalainen. Tinaa esiintyy yleensä melko pieninä määrinä, mutta puhtaana metallina se on arvokas kierrätysmateriaali.

PINNAN MUUTOKSET AJAN MYÖTÄ: Tina kestää hyvin korroosiota. Sen pinta voi ajan myötä himmetä, mutta se ei ruostu kuten teräs.

YLEISIMMÄT KÄYTTÖKOHTEET: Juotokset, elektroniikan komponentit, metallipinnoitteet, säilyketölkkien pinnoitteet, pronssi- ja muiden metalliseosten valmistus.

YLEISIMMÄT SEKAANNUKSET: Lyijy, alumiini.

TUNNISTAMINEN: Tina on hopeanharmaa, melko pehmeä metalli, joka ei tartu magneettiin. Sitä tavataan useimmiten juotoksissa ja erilaisina pinnoitteina, harvemmin suurina puhtaina kappaleina. Pelkän ulkonäön perusteella tina voi muistuttaa lyijyä, mutta tarkka tunnistaminen voi tarvittaessa edellyttää alkuaineanalyysiä.

VÄRI: Valurauta on tummanharmaata tai lähes mustaa. Murtopinta on karkea ja mattapintainen.

MAGNEETTISUUS: Tarttuu voimakkaasti magneettiin.

PAINO: Raskas. Valurauta on painoltaan hyvin lähellä tavallista hiiliterästä.

KIERRÄTYSARVO: Kohtalainen. Valurauta on yleinen kierrätysmetalli, jota syntyy erityisesti rakennusten purkutöissä, vanhoista koneista ja lämmityslaitteista.

PINNAN MUUTOKSET AJAN MYÖTÄ: Valurauta ruostuu kosteuden vaikutuksesta samalla tavoin kuin hiiliteräs. Pintaan muodostuu ruskeaa ruostetta, mutta vanhoissa kappaleissa pinta voi olla myös tummanharmaa tai lähes musta.

YLEISIMMÄT KÄYTTÖKOHTEET: Viemärinkannet, sadevesikaivot, kamiinat, uunit, padat, koneiden rungot, putket, venttiilit ja erilaiset koneenosat.

YLEISIMMÄT SEKAANNUKSET: Hiiliteräs.

TUNNISTAMINEN: Valurauta tarttuu voimakkaasti magneettiin kuten hiiliteräskin, mutta se on selvästi hauraampaa eikä taivu helposti. Valurauta murtuu tyypillisesti ennen kuin se taipuu, ja sen murtopinta on karkea ja rakeinen. Vanhoissa valurautatuotteissa pinta on usein paksun ruostekerroksen peitossa.